Mite mie joskus voinkii olla vihane, siis sillai et oikee satasella vituttaa. Nii mikä ? Muut ihmiset! Miut tarttis eristää, ku en vaa ain kanssakulkijoit kestä.
Sitä vaa ku törmää tarpeeks tiheesee tahtii tarpeeks typerii ihmisii, ni se o siinä!
Tänää niit o olt ylli kylli ja liikaa just sen verra, et meni ylitarjonnaks. Mie ku en tykkää ihmisist, jotka o turha tärkeit, joitte o iha pakko se oma ylivoimasuus tuua esille vittuilemalla muille. Semmoset syvää kaivoo!
Sit mie en ollenkaa tykkää kateellisist, selän takaan paskaa jauhavist mulkeroist. Voivittu, jos se miu elämä o nii hohdokast(oha se!) nii ei se o silti keltää pois. Jokaine vois iha ite tehä valintoi, et ottaaks sellase saatanan synkä asenteen vai heittäskö pikkase rennommin ja vaik nauttis olostaa. Nii, kateelliset kaik meren pohjaa.
Tyhmii ovat nekii, ku ei ni pienintkää omaa aatost oo liikkunt pää sisäl. Kaik tehhää ja aatellaa vaa ni ku ihan kaik muutki(tyhmät). Ei hitto ja semmosil o sit viel ällii arvostella niit, jotka mieluummi iha ite päättelee ja aattelee. Ne vois sulloo asemahallin säilytyslokeroihi, paitsi et lokerot loppuis.
Mite sit ne kaike karvaset kiukuttelijat. Et ku itteesä vituttaa joku, nii se o ain toise vika. Jollee tarttee se myrkkytynnyr kaataa niskaa, ni jot sit o sil toisel, iha viattomal yksilöl, myös huono olo. Kuttuisi tätä vitutukse siirroks. Niille eristyst, vaikka asumattomaa korpee haahuilemaa.
Teenhä miekii sitä, vitutukse siirtoo. Mie ny täs parast aikaa siirrä vitutust miust, tänne! Mut miullapa ei oo pelkoo, et kauhia moni siit pilaantuis, ku tääl ei suurta tunkuu oo. Vaan iha kelpo keino ja voin sillai vilpittömäst suositella kaikill.